Ostosparatiisi
Nyt kun asun tällaisessa shoppailijan taivaassa, niin kaupoissa luuhaamiseen saa kulumaan paljon aikaa.
Yhdessä pienessä supermarketissa saattaa helposti mennä tunti tai pari. Joskus oikein hemmottelen itseäni, ja menen isompaan Esselungaan kiertelemään kaikessa rauhassa ja katselemaan mitä hyllyissä tarjoillaan.
Aivan pimeetä. Ruokakauppashoppailu jatkuu yleensä vielä kotona. Sen sijaan että lukisin jotain järkeviä lehtiä tai kirjallisuutta (opiskeluun liittyviä), selailen kaikkein mieluiten Simplyn, Esselungan ja Sparin mainoksia.
Suomessa painoin tuhansien neliöiden Prisman kerta toisensa jälkeen raivolla läpi, tein täsmäiskut vain tiettyjen hyllyjen väliin. Sitten kassajonoon kiroilemaan kun on niin hidasta ja suorinta tietä omaan autoon. Mainoksia en todellakaan halunnut kotiin, suututti kantaa niitä paperinkeräykseen.
Vieraassa maassa erilaisten tuotteiden tutkiminen on vaan niin pirun mielenkiintoista. Kun ruokapuoli on selätetty, voi keksiä lisätehtäviä supermarkettireissulle. Kenkälankin tai käsirasvan etsiminen on seikkailu. Kuulostaa hullulta, ja niin se ruokakauppaan käytetyn ajan määrä onkin.
Ruokavammaisena olen erityisasemassa tässä seikkailussa. Ensimmäisenä pitää opetella kielletyt ruoka-aineet paikallisella kielellä ja tutkia sitten tuoteselosteet tarkasti. Hihkuin riemusta, kun tajusin, että täältä saa vaikka mitä soija- ja riisituotteita maidon korvikkeeksi.
Onnekseni tässä valkoisen jauhon luvatussa maassa myös keliakia on tunnettu, vähintään yhtä kuin Suomessa. Perinneherkkuja, pastaa ja pizzaa, saa gluteenittomana jopa ravintoloista. Lisäksi olen löytänyt muutaman gluteenittomien tuotteiden kaupan, joissa on hyllymetreittäin gluteenitonta syötävää.
Aluksi tästäkin tuli hulluus. Ostin kaikkea mahdollista, mitä vain oli saatavilla. Suomessakin toki myydään kaikenlaista gluteenitonta: suklaakeksejä, erilaisia pastoja, muffinsseja ja välipalapatukoita yms, mutta en minä niitä siellä koskaan huvikseni ostanut. Mutta nyt piti ostaa kun kerran löytyi. Himohamstraajalta eivät heti herkut lopu.
Jotain kaipaan Suomesta. Salmiakista olisin iloinen. Lidl tarjoilee tähän hätään sentään Läkerol-pastilleja. Gluteenittomat kaura-tattarisämpylät olisivat myös aika herkkua nyt.
Mutta ei täällä passaa valittaa. Italialaisia jäätelöitä ei voita mikään. Maidottomanakin saa lähes kaikkia makuja, kun löytää oikeat jäätelöbaarit. Tumma Perugina -suklaa on niin täydellistä, että vien sitä ainakin laukullisen Suomeen. Mutteripannukahvia ei voi edes verrata suomalaisiin suodatinjuomiin. Ja sitten ne punaviinit. Käsittämättömän hyviä, halpoja ja joka paikasta saatavilla. Ei onnistuisi Suomessa sellainen ei.
Kun ostohimo tai uuden hankkimisen into iskee, niin ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Ihan läheinen Spar tyydyttää nämä tarpeet ensihätään. Eikä kerry turhia vaatteita, kenkiä tai laukkuja. Kunhan kroppa vaan kestäisi.
Pitäsköhän tänään tehdä vaikka jänistä?
